"Ruokaa, sopivasti seuraa, ystäviä, lepoa, ajanvietettä..." Päiväkirja-aineistoon pohjautuva narratiivinen tutkimus kuuden kotona asuvan vanhan ihmisen arkielämästä

Kotona asuminen elämänkaaren loppuun asti tai niin kauan kuin se on mahdollista, on noussut keskeiseksi yhteiskuntapoliittiseksi tavoitteeksi (Vilkko 1997, 171). Tämän politiikan toteuttaminen vaatii vahvaa arjen tuntemusta, jotta pystytään luomaan ikääntyville hyvät mahdollisuudet turvalliseen kotona asumiseen. Arkielämä on täynnä itsestäänselvyyksiä, jotka saavat merkityksen vasta, kun arjen sujuminen menee sijoiltaan. Ikääntyminen on arjen sujumisen kannalta herkkä elämänvaihe silloin, kun siihen liittyy toimintakyvyn heikentyminen ja sairastaminen. (Rauhala 2003, 1-6.) Vanhojen ihmisten arkielämän tuntemus asettaa oman haasteensa myös gerontologiselle sosiaalityölle, jonka yhtenä tavoitteena on olla tuomassa askielämän tietoutta näkyväksi. Tämän pro gradu -tutkielman takoituksena oli selvittää, millaista on kotona asuvien vanhojen ihmisten arkielämä. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella sitä, miten ja mistä arki rakentuu ja millaiseksi kotona asuvat vanhat ihmiset kokevat oman arkielämänsä. Tavoitteena oli tuoda esiin vanhusten omia kokemuksia, näkemyksiä ja ajatuksia. Tavoitteena oli myös saada tutkimuksen kautta vanhojen ihmisten oma ääni kuuluville ja nostaa heidän arkielämänsä näkyväksi. Tässä tutkimuksessa on käytetty narratiivista tutkimusmenetelmää ja se on kohdistunut elävän elämän draaman tutkimiseen. Tutkimusaineisto on kerätty kesän ja syksyn 2008 aikana päiväkirjakirjoittamisen avulla kuudelta kotona asuvalta vanhalta. Tähän tutkimukseen osallistui neljä naista ja kaksi miestä ja he oliva iältään 69-87-vuotiaita. Tutkittavia pyydettiin pitämään päiväkirjaa omasta arjestaan kuukauden ajan. Tutkija tapasi tutkittavat yhtä lukuun ottamatta ennen päiväkirjan kirjoittamisen aloittamista ja kaikki sen jälkeen. Näissä tapaamisissa tutkittaville kerrottiin tutkimuksesta ja päiväkirjan kirjoittamisesta sekä kuultiin kokemuksia kirjoittamisen sjujumisesta. Nämä arkisiset keskusteluit tuottivat myös elämänhistoriallista tietoa tutkittavista ja sitä on käytetty hyödyksi aineiston analyysissa. Päiväkirja-aineiston analyysissa on käytetty narratiivista analyysia. Analyysissa on rakennettu päiväkirjojen sisältöjen kautta kuusi erilaista arjen tarinaa. Kullekin tarinalle on löydetty oma arjen juoni. Tarinoiden juonellisuus tuli esiin sen kautta, mihin kunkin tutkittavan arki keskittyi, mistä se rakentui ja tulei ilmi päiväkirjakirjoittamisessa. Tarinoiden juonet muodostuivat seuraavasti: Siirin tarina - Toimelias arki omakotitalossa, Martan tarina - Toisen jatkuva apu arjen turvaajana, Arvon tarina - Arki kulkee totutulla rutiinilla ja rytmillä, Annan tarina - Luopuminen tutusta arjen paikasta, Eilan tarina - Sosiaalinen arki ja Lassen tarina - Elämyksiä arjen keskellä. Analyysissa on myös etsitty teemoja, joihin arki ja omasta jokapäiväisestä elämästä kirjoittaminen keskittyi. Teemoittelemalla on pyritty tavoittamaan arjen kokemus sekä löytämään se, mistä arkielämä rakentuu tutkittavien kohdalla. Arkielämän kokemus liittyi arjen sisällöllisyyteen ja se syntyi tekemisten sekä tapahtumien kautta. Kotona asuvien vanhojen ihmisten arkielämä rakentui seuraavasti nimetyistä teemoista: Arkisia toimia, Harrastukset ja ajanvietteet arjen keskiössä, Sosiaaliset kontaktit tärkeä osa arkea ja Televisio iltojen kuluna. Päiväkirjojen kautta kerrottuun arjen draamaan kuului edellä mainittujen teemojen lisäksi apu, muistelu, elämän rajallisuuden kokemukset ja terveys. Draaman tapahtumien keskiössä oli koti. Asiasanat:narratiivinen tutkimus, arkielämä, arki, kotona asuminen, vanhukset, päiväkirja